Taiteiden tuskat

On sylissäin kitara, sitä soitan
Jotain kaunista luoda koitan
Epätoivo mua nurkasta tarkkailee
Onnistuminen pakoon juoksee
Äänen särö punaisin silmin katsoo
Riitasointu jo pääni rikkoo

On edessäni tyhjä paperi, kädessäin kynä
Ajatus ei muotoa saa, tarina on vain tynkä
Lyijy kuluu mutta tekstiä ei tule
Viimeinen sana ei enää mitään luule
Turhuus paistaa kaikkialla
Mietteet ilkkuvat tyhjyydellä

Allani vihreä kesäinen maisema
Aikeenani maalata kaunis asetelma
Pääni sisällä ei ole niin upeaa
Se on täynnään turhaa roskaa
Puut huojuvat ylläni kaukaisina
Otsani on rypyssä kuin rusina

Yleisön katseet kääntyvät minuun
Apua hakien vilkuilen sinuun
Kauhu vyöryy lävitseni
En sanaa saa suustani
Unohdan kaiken mitä piti kertoa
Niinpä täytyy käyttää suun soittoa

On monta asiaa yliarvostettua
Pyhään veteen turhaan kastettua
Taiteetkaan eivät aina ole jaloja
Sammaleiset mökit kullattuja taloja
Luomisen tuska on usein ylitsekäypää
Joskus se minut maahan tyrmää