Miten unet muistetaan

Avasin silmäni ja unohdin siinä samassa täysin, mistä olin nähnyt unta. Se tuntui oudolta; sekuntia aiemmin jokainen yksityiskohta oli ollut mielessäni tarkkana, ja nyt ne olivat kaikki kadonneet. Yleensä kun unohdan uneni, ne pirstaloituvat pieniksi kappaleiksi, joita en enää osaa yhdistää. Nyt ei ollut mitään pirstaleita. Oli vain tyhjyyttä, ja huoneeni valkoinen katto yläpuolellani.

Minulle jäi tunne, että uni oli tärkeä. Tulkitsin sen tarkoittamaan sitä, että uni oli mielenkiintoinen. Sääli, että olin unohtanut sen.

Nousin, puin, söin aamupalani ja menin kouluun. Istuin koulussa ja tulin kotiin tekemään läksyjäni. Ja koko ajan minua vaivasi sama tunne. Kuin olisin menettänyt jotain merkittävää.

Tulin huoneeseeni, suljin oven, laitoin HIMin soimaan, istuin pöytäni ääreen ja avasin saksan oppikirjan. Tuijotin sitä, yrittäen keskittyä sanoihin, mutta se ei oikein onnistunut.

En edes huomannut piirteleväni lyijykynällä sivun reunaan viivoja, ennen kuin ne muodostivat sanan. Kun näin, mikä sana oli kyseessä, hämmästyin pahemman kerran. En ollut ollut lainkaan tietoinen kirjoittavani mitään, en ollut edes katsonut sinne päin.

UNTASI

Räpäytin silmiäni. Sitten laitoin kynän sivuun ja paukautin kirjan kiinni.

*

Tumma hahmo astuu oviaukkoa kohti. Aukosta virtaa valkoista valoa, ja hahmo on vain siluetti sitä vasten. Se seisoo hetken aikaa aloillaan, ja astuu sitten yhdellä pitkällä harppauksella ulos. Ja tiedän, etten näe häntä enää koskaan.

*

Avasin silmäni. Unen sirpaleet poksahtivat olemattomiin. Se turhautti minua valtavasti. Yritin kaivella muistiani, mutta siellä ei ollut enää mitään jälkiä siitä, mikä oli hallinnut siitä juuri äsken.

Pakotin itseni nousemaan ja lähtemään kouluun.

Vasta kun olin astumassa ulos reppu selässäni, muistin että oli sunnuntai.

Palasin sisälle ja mietin, mitä tekisin. Minua väsytti, mutta ei niin paljon että minua olisi huvittanut mennä takaisin nukkumaan. Kävelin keittiössä ympäriinsä, päättämättömänä.

Sitten katseeni osui ikkunalasin läpi, ulkona seisovaan kylttiin jossa luki kotikatuni nimi. Siihen oli kirjoitettu punaisella spraykynällä yksi sana.

MUISTA

*

"Se ei ollut sinun vikasi", hahmo kuiskaa. Hänen äänensä kuuluu keski-ikäiselle miehelle. "Et olisi voinut tehdä mitään."

Hän on kyyristynyt ylleni, ja hänen kätensä on olkapäälläni. Huoneessa on pimeää, joten en näe hänen kasvojaan.

"Mene pois", tokaisen. Hän nousee heti, ja kävelee oviaukkoon.

*

Silmäni rävähtivät auki.

Kymmenen minuuttia myöhemmin join aamukahvia äitini kanssa. Hän luki päivän lehteä, ja olin näkevinäni yhdellä sivulla otsikon, jossa luki vain yksi, isoilla kirjaimilla kirjoitettu sana.

ÄLÄ

Mutta kun sain lehden käsiini, otsikko oli poissa, enkä löytänyt mitään kohtaa joka olisi voinut näyttää sanalta "ÄLÄ" oikeasta kulmasta katsottuna. Yksi uutinen oli kadonnut enkä koskaan saisi tietää mikä se oli.