Hyvää naistenpäivää

*verhot vedetään auki*
- Huomenta, rakkaani!
- Mmh.
- Tein sinulle aamiaista. Paahtoleipää, viinirypäleitä, kuumaa kaakaota ja hieman suklaata.
- Sehän oli sinulta kultaista.
- Vain parasta sinulle, ihanuus. *suukko* Ja tässä olisi vielä vähän kukkia maljakossa. Laitan ne tähän yöpöydälle. Vai haluaisitko haistella niitä lähempää?
- Ei kiitos. Voin nousta sitten itse tarkistamaan, että ne ovat kivoja.
- Miten vain. Tahtoisitko nyt vielä jotain?
- Hmm… Voisit hieroa hieman jalkojani.
- Selvä, rakas. Eihän se haittaa syömistäsi?
- Ei toki.
*jalkahierontaa, syömistä*
- Minun pitäisi mennä töihin.
- Hiero vielä hetki.
- No, hyvä on. *hetki kuluu* Nyt minun kyllä pitäisi lähteä tai myöhästyn.
- Tai mitä jos et menisikään tänään?
- Periaatteessa minun kyllä pitäisi tehdä kaikenlaista tänään, mutta…
- Minä en haluaisi sinun lähtevän.
- No, hyvä on. Voinhan minä vielä hetken viipyä.
- Voit lopettaa hieromisen. *lopettelee syömisen*
- Oliko se hyvää?
- Kelvannee. Anna suukko.
- *suukko* Mitä sitten haluaisit?
- En tahdo nousta koko päivänä. Viitsisitkö kantaa TV:n olohuoneesta tänne, jotta voisin katsella uutisia?
- Totta kai. Odota hetki. *ahertaa valtaisan television kanssa* Puuh. Noin.
- Se on vinossa.
- Kelpaako nyt?
- Tiedätkö, me tarvitsemme uuden television. Tuo on liian pieni.
- *huoh* Minä voin käydä ostamassa. Odota hetki.
- Älä viivy kauaa.
- En. *lähtee, on poissa hetken ja palaa suuren pahvilaatikon kanssa*
- Ei tuokaan kyllä vielä ole sitä, mitä minulla oli mielessäni.
- Ai? No, minulla on kuitti, joten älä huoli, kulta. Käyn vaihtamassa sen. *lähtee ja tuo kohta kahden ammattimiehen voimin valtaisan plasmatelevision makuuhuoneeseen* Kelpaisiko tämä?
- Se on parempi. Joskin pitäisi kyllä olla myös kunnon äänentoistolaitteet. Ne sopisivat yhteen tuon kanssa.
- Minulla ei kyllä ole tilillä erityisesti rahaa tuon jälkeen, ja palkkapäivä ei ole vielä kahteen viikkoon…
- Saathan sinä sen luottokortilla. Ja osta minulle jotkut kivat kengät samalla.
- En minä osaa valita sinulle sellaisia kenkiä, joista pidät. Et ole kyllä pitänyt niitä itsekään ostamiasi.
- Osta kumminkin.
- Hyvä on… *lähtee jälleen hetkeksi ja tulee takaisin asentamaan äänentoistolaitteita*
- Nämä kengät ovat ihan tyhmät.
- Minähän sanoin, etten minä…
- Käy palauttamassa ne.
- Minä olen kyllä rampannut kaupassa jo aika monta kertaa nyt –
- Käy palauttamassa ne.
- Okei, rakkaani, minä käyn palauttamassa ne. Haluaisitko jotkut kivemmat kengät tilalle?
- En minä taida nyt.
- *lähtee jälleen, palauttaa kengät ja palaa* Mennäänkö ulos syömään tänä iltana?
- En tiedä, viitsinkö. Minne ajattelit?
- Minne haluaisit?
- Minne sinä?
- Haluatko tosiaan tietää minun mielipiteeni.
- *rakastettava hymy* Totta kai, kulta. Minähän rakastan sinua. Minne sinä haluat?
- No, se uusi kebab-paikka näyttää houkuttelevalta.
- Hyi kamala, ei sinne missään tapauksessa!
- Ei sitten. Entäs ostoskeskuksen pizza-buffet?
- Viiraako päästäsi? Siellähän on kamalaa.
- Jos niin sanot. Minne sitten menemme?
- Syödään kotona.
- *huokaus* Okei.
- Vai oliko sinulla valittamista?
- Ei.
- Sinä olet nyt vähän tylsä.
- Anteeksi.
- Leiki jonglööriä, että minulla olisi hieman hauskempaa.
- Ehh… jonglööriä?
- Etkö tekisi sen minun vuokseni? *räpäyttää silmiään hurmaavasti*
- Totta kai.
- Ja ilman paitaa.
- Totta kai. *jonglööraa appelsiineilla ilman paitaa*
- *ihastunutta naurua* Sinähän olet hyvä. Missä olet oppinut?
- Se onkin itse asiassa hauska tarina. Olin katsos eräänä kesänä –
- No, ei minua kiinnosta. Anna suukko.
- *suukko*
- Minä rakastan sinua, tiedäthän sen?
- Totta kai, rakkaani.
- Ja sinä rakastat minua.
- Totta kai.
- *hymy* Sinä voisit mennä sinne töihin, jos olet sitä mieltä, että tahdot.
- No, ehtisin kyllä vielä tehdä melkein kaiken mitä pitikin…
- Mene vain. Minä rakastan sinua.
- Ja minä rakastan sinua.
- Hauskaa päivää!
- Hyvää naistenpäivää.