Lopun suudelma

Kalpeat huulet pitelevät minua
Ne eivät ole verta eivätkä lihaa
Ne ovat lasia ja unta

En ole kuollut, enkä elossa
En tahdo hengittää, vaan hautautua lumeen
Ei isäni auttanut minua pohjalta
Ei veljeni kertonut pojastaan

Varjojen seitti kumpuaa pimeyden kruunusta
Pimeyden kruunua pitelevät loputtomat säikeet
Säikeet loppuvat käsiin
Kädet pitelevät maailmaa allaan, niitä on yksi ja monta, onko meitä yksi vai monta

Ehkä kuolin eilen, ehkä kuolen nyt
En sinua erota pimeästä, sillä sinä olet pimeys, enkä valoa pimeästä, sillä sinä olet valo
Ehkä serkkuni syntyy huomenna, ehkä minä synnyn nyt
En näe sinua kaukaakaan, mutta läheltäkin minä sinut haistan

Mikseivät numerot lopu, kun kirjaimia ei ole milloinkaan tarpeeksi
Miksi tunteet puuttuvat, kun viha syö kaiken
Miksi viha kuolee, kun lopun suudelma tappaa minut?

Miksi sinä luet tätä vielä?