1980-luvun lopun Suomessa Lapin hiihtokeskukset olivat todella suosittuja.
2.
Pyhätunturille avattiin kysynnän vuoksi uusi hotelli, joka veti puoleensa niin keskiluokkaista väkeä kuin turisteja ulkomailtakin.
3.
Hotelliin kirjauduttiin yleensä viikonlopuksi tai viikoksi, ja hintaan sisältyi rajoittamaton määrä laskemista lähimmässä rinteessä.
4.
Yksi vasta-avatun hotellin vieraista oli Markus Leppä, joka suunnitteli viettävänsä perheensä kanssa mukavan joulun Lapissa. He ajoivat kotitilaltaan Joensuusta pitkän matkan, pysähtyen välillä huoltoasemalle syömään.
5.
Markuksen vaimo, Maria, oli raskaana. Koko idea joulun viettämisestä hotellissa oli Marian. Markus piti sitä liiallisen hormonitoiminnan aiheuttamana hulluna päähänpistoksena, mutta ei sanonut sitä ääneen. Heillä oli jo kaksi lasta, ja Markus oli oppinut Marian näitä kantaessa, että naista piti käsitellä varovasti seitsemännellä kuulla.
He kirjautuivat hotelliin myöhään illalla aaton aattona.
6.
Aattoaamuna Maria heräsi virkeänä. Ulkoa kuului lasten leikkimisen ääniä. Hän nousi vuoteesta, haukotteli ja pukeutui. Markus ja pojat olivat huoneiston keittiössä valmistamassa voileipiä evääksi rinteeseen. Maria antoi miehelleen suukon. Häntä hymyilytti. Ikkuna hohti kirkkaana auringon heijastuessa siihen.
Marian tilassa ei lasketeltu, joten hän odotti alhaalla hörppien kaakaota termostaatista ja katsellen, miten muut nousivat hiihtohisseillä rinteen huipulle. Alas tultuaan lapset riensivät kiljuen halaamaan häntä ja kiskoivat Markuksen hihasta pidellen uudelleen hiihtohissiin.
Tämä ehti toistua kolme kertaa, ennen kuin Maria tunsi kivun puristavan alavatsaansa.
7.
Hotellilla oli oma lääkärinsä, joka totesi nopeasti että ei ollut aikaa siirtää Mariaa terveyskeskukseen. Lapsi oli yksitoista viikkoa etuajassa. Kun Markus kysyi, mitä se merkitsi, lääkäri mutristi viiksekkäitä huuliaan ja sanoi, että mahdollisuudet eivät olleet parhaat.
Veljekset odottivat käytävässä lääkärin huoneen ulkopuolella. Markus kävi välillä istumassa heidän vieressään, mutta ei puhunut mitään. Siihen kului – lääkärin odotusten vastaisesti – koko päivä. Ambulanssi ehti saapua keskoskaapin, hapen ja muiden tarvikkeiden kanssa. Pimeä laskeutui varhain ikkunan takana. Kello tikitti hiljaa seinällä. Välillä kuului karmea kirkaisu, jonka ei olisi millään voinut uskoa tulevan hennon Marian suusta. Sitten lopulta kuului pitempi, ohuempi valitus.
8.
Hotelliin kirjautuneena oli silloin myös eräs pastori perheineen.
9.
Leppien perhe oli uskonnollinen – he olivat lestadiolaisia – ja varsinkin Maria halusi saada papin luokseen. Niinpä hotellin johto soitti pastorille. Hänen nimensä oli Hietaranta ja hän oli nuori mies, vajaan kolmenkymmenen. Kello oli yli puolenyön, ja hän oli nukkumassa. Rouva Hietaranta vastasi puhelimeen kummastuneena ja herätti miehensä.
Pastori epäili jo vaimonsa äänensävystä, että hänen täytyisi lohduttaa menehtyneen hotellivieraan omaisia.
10.
Niinpä hänelle tuli lievänä helpotuksena, kun hän kuuli, että keskonen oli yhä hengissä.
11.
Pastori pukeutui nopeasti, nappasi Raamatun käteensä ja oli kiiruhtamassa lääkärin luo, mutta kun hän astui ulos hotellihuoneestaan pimeään käytävään, hän jähmettyi liikkumattomaksi. Hänen edessään seisoi enkeli. Siitä ei voinut erehtyä. Hänen ylävartalonsa oli paljas ja lihaksikas, ja hänen kalpea ihonsa hohti hentoa valoa. Hänellä oli suuret, valkoiset höyhensiivet.
”Minä olen Fulmen”, hän sanoi hiljaa. Hänen äänensä oli haudanvakava. ”Tuon sinulle sanan Herralta.”
Pastori Hietaranta ei saanut sanaa suustaan. Hän tunsi taivaan rauhan täyttävän mielensä huumeisen euforian lailla. Hän ei ollut koskaan aiemmin kokenut sellaista uskonnollista elämystä, vaikka olikin uskossa.
12.
”Lapsi, joka on syntynyt tänä yönä, on Hänen suunnitelmansa mukaan jäävä kastamatta.”
”Mitä?” pastori ähkäisi.
”Sinä et voi kastaa lasta, vaikka hänen äitinsä sitä anoo. Sillä tämän lapsen sielulle on varattu toisenlainen kohtalo. Hänen tiensä tulee olemaan pitkä ja kivinen, mutta sen päässä odottaa rauha, ja hän tulee aiheuttamaan asioita, jotka eivät muuten tapahtuisi. Asioita, joiden täytyy tulla toteen. Sinä toteutat Herran tahtoa jättämällä lapsen kastamatta.”
13.
Samassa enkeli oli poissa ja käytävän valot syttyivät, ensin välähtäen kerran ja sitten häikäisten pastorin silmiä hämärän jälkeen. Hän puristi Raamattua tiukasti sormissaan. Hän katsoi sitä kuin vierasta esinettä. Hän avasi sen. Luuk. 2:1-20. Jouluevankeliumi.
14.
”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa”, Hietaranta luki hiljaa mumisten.
15.
Miksi ihmeessä Herra ei tahtonut tätä lasta kastettavan? Miksi poloiselta vauvalta kiellettäisiin siunaus? Mitä hyötyä siitä voisi koitua kenellekään? Pastori pudisti päätään ja kiiruhti hissiin, yrittäen selvittää ajatuksiaan. Hän ei ymmärtänyt kuulemaansa. Miten hän voisi kieltäytyä suorittamasta hätäkastetta? Mihin hän vetoaisi? Näkyyn Jumalalta? Miten äiti siihen suhtautuisi?
16.
Hänet vietiin takahuoneeseen, jossa kalpeaksi valahtanut Markus tervehti häntä nyökkäyksellä. Maria makasi silmät kiinni vuoteessa. Läpinäkyvässä keskoskaapissa makasi pieni, sininen kangasmytty, josta pilkotti pienenpieni, punainen, paljas pää. Ikkunan takana aattoyö oli tähdetön ja äänetön.
17.
Hietaranta seisoi ja tuijotti lasta. Hän veti hiljaa henkeä. Lääkäri ja Markus puhuivat hänelle, mutta hän ei kuullut. Enkelin sanat kaikuivat hänen mielessään. Tämä saattaisi maksaa hänelle hänen uransa. Mutta jotenkin hän tiesi olevansa oikeassa. Enkeli oli ollut todellinen. Hän ei ollut uneksinut. Hän tunsi edelleen sisällään keveyden ja tyyneyden. Hän oli ulkopuolella, sulkeutunut maailman murheelta. Ei ollut vaikeaa puhua. Hän toisti enkelin sanat.
”En voi kastaa tätä lasta.”
18.
”Anteeksi?” Markus kysyi ihmeissään.
”Mitä?” Maria kiljaisi.
”Olen pahoillani”, Hietaranta sanoi hiljaa. Hänen äänensä otti vastaan selkäpiitä karmiva hiljaisuus. Kaikki silmät olivat nauliutuneet häneen. ”En voi suorittaa kastetta. Se on Herran tahto.”
19.
Hetkeen ei kuulunut mitään. Hietaranta tunsi sydämensä sykkivän rinnassaan. Hän mietti, miten kauan vastasyntyneen sydän tekisi samoin. Sitten Maria luhistui vuoteeseen kuin ammuttuna. Hänen huuliltaan karkasi lähes epäinhimillinen, voimaton vaikerrus, joka ujelsi hiljaa ja pitkään, värjyen ilmassa särkymisen partaalla, kutittaen kaikkien paikalla olevien hermopäitä epämiellyttävästi, ennen kuin haipui kuiskaukseksi.
20.
Hietaranta nyökkäsi hiljaa, kääntyi ja käveli pois huoneesta, pysähtyen vain hetkeksi laskeakseen lohduttavan käden Markuksen olkapäälle ja lausuakseen: ”Sillä on tarkoitus.”
Aaron Leppä syntyi 24.12. kello 23:55 ja kuoli 25.12. kello 01:35.
No comments:
Post a Comment